04.08.2011

Kyösti Kakkosen puhe sukukokouksessa Joensuussa 2010

 

ARVOISAT KAKKOSEN SUVUN, SUKUSEURAN JA KAKKOSEN HEIMON JÄSENET

 

HALUAN TOIVOTTAA TEIDÄT KAIKKI KAKKOSEN SUVUN JÄSENET LÄMPIMÄSTI TERVETULLEEKSI TÄNNE JOENSUUHUN KARJALANTALOLLE. KUTEN TIEDÄTTE JOENSUUN LENTOKENTÄLLÄ MITATTIIN PARI PÄIVÄÄ SITTEN SUOMEN KAIKKIEN AIKOJEN KORKEIN LÄMPÖENNÄTYS 37,2 ASTETTA, JOTEN SUVISÄÄT SUOSIVAT TÄTÄ TAPAHTUMAAMME JA VOIMME VARMASTI VIETTÄÄ HYVIN LÄMMINHENKISEN SUKUTAPAHTUMAN.

MEITÄ KAIKKIA TÄÄLLÄ OLEVIA KIINNOSTAA VARMUUDELLA KOVASTI KAKKOSEN SUVUN HISTORIALLINEN ALKUKOTI JA YLIPÄÄNSÄ KAIKKI VANHA TIETO KAKKOSEN SUVUSTA JA ESI-ISISTÄMME. SUKUTUTKIJA MATTI J. KANKAANPÄÄN JOHDOLLA ON PYSTYTTY SELVITTÄMÄÄN KAKKOSEN SUVUN VAIHEITA AINA 1500-LUVULLE SAAKKA, MUTTA KOSKA TÄTÄ VANHEMPAA TUTKIMUSTIETOA EI OLE OLEMASSA, ON VAIN SITTENKIN ERILAISIA HAJANAISIA HAVAINTOJA KAKKOSEN SUVUN ASUINPAIKOISTA ITÄRAJAN TAAKSE JÄÄNEEN VANHAN SUOMEN ALUEELTA. SEURAAVIA HAVAINTOJA ON TEHTY; ENSINNÄKIN SUKUNIMET KAKKO JA KAKKONEN OVAT KARJALAISIA JA ESIMERKIKSI VIIPURIN PITÄJÄSSÄ KAUPUNGIN ETELÄPUOLELLA ON OLLUT KAKKOLAN KYLÄ, JOSSA ASUI KAKKOSIA, KUTEN JONS KACKOIN V. 1562, JÄÄSKELÄSSÄ LARS KACKO ASUI V. 1544, MUOLAASSA ASUI SUICHO KACKOIN V. 1566, KIVENNAVALLA KAUPI KACKO V. 1551 JA UUDELLA KIRKOLLA MYÖS VASTAAVASTI V. 1551 HEIJNO KACKONEN. MYÖS HIRSILAMMIN KYLÄSSÄ VIIPURIN POHJOISPUOLELLA ON ASUNUT LAURI KAKKONEN 1550-LUVULLA. KUTEN EDELLÄ MAINITSIN TUTKIMUKSESSA EI OLE PÄÄSTY VIELÄ 1400-LUVULLE JOTEN TÄSSÄ VAIHEESSA KAKKOSEN SUVUN TODELLISTA AINOASTAAN YHTEEN PAIKKAAN SIJOITTUVAA ALKUKOTIA EI TÄSSÄ VAIHEESSA VIELÄ TIEDETÄ. NÄINKIN HYVIN TÄRKEÄNÄ ETTÄ KAKKOSEN SUVUN SUKUTUTKIMUSTA TULISI JATKAA VÄLITTÖMÄSTI JA MÄÄRÄTIETOISESTI. MATTI J. KANKAANPÄÄ ON TEHNYT JOHTOPÄÄTÖKSIÄ (SIIS TÄMÄN SUPPEAN OLEMASSA OLEVAN TIEDON PERUSTEELLA) JOIDEN MUKAAN TODENNÄKÖISESTI LUTERILAISEN KAKKOSEN SUVUN ALKUPERÄINEN LÄHTÖTALO ON OLLUT SUOMENNIEMEN KAKKOLASSA, JONNE JÄÄSKEELTÄ KARANNEEN (KARKURUUS EI JOHTUNUT MISTÄÄN LAINVASTAISESTA TOIMINNASTA VAAN ERÄÄNLAISESTA VEROSUUNNITTELUSTA, HÄN LÄHTI VEROVOUTIA PAKOON) PEKKA KAKKOSEN SUKUJUURET SIJOITTUVAT. SIELTÄ LIENEVÄT LÄHTENEET MYÖS SAVOSSA JA KANNAKSELLA ESIINTYNEET KAKOT JA KAKKOSET. VAIKUTTAA SILTÄ ETTÄ ERI SUKUNA ON OLLUT OLEMASSA ORTODOKSINEN KAKKOSEN SUKU, KAKKOJEFF, JONKA JÄSENIÄ ASUI AINAKIN RUPTUURIN AIKOIHIN IMPILAHDESSA (RUPTUURILLA TARKOITETAAN POHJAN SODAN KARJALASSA TAPAHTUNEITA IKÄVIÄ LIENNEILMIÖSTÄ). NIMIAINEESTA KAKKO – KAKO – KAKU EI OLE LOPULLISTA SELVYYTTÄ. VILJO NISSILÄN KIRJAN SUOMALAISET SUKUNIMET MUKAAN JONKA ON TOIMITTANUT PIRJO MIKKONEN JA SIRKKA PAIKKALA OVAT LIITTYNEET KARJALAISET KAKKO-NIMET LINNUNNIMITYKSISTÄ KEHITTYNEISIIN HENKILÖNIMIIN JOITA ON KARJALAN NIMISTÖSSÄ MUUTENKIN. KAKKO JOKA ON YHTÄ KUIN KAAKKO JOKA TAAS ON YTHÄ KUIN KAIJA JA KAIJA ON YHTÄ KUIN LOKKI. YHTÄÄLTÄ KUSTAA VILKUNA ON ETUNIMIKIRJASSAAN TODENNUT KATARINA NIMELLÄ OLEVAN HYVIN PALJON ERILAISIA MUUNNOKSIA, NIINPÄ KARJALASSA KÄYTETTYJÄ OLIVAT KATINKA, KATUSKA, KATTI JA KAKKO. TÄMÄN MUKAAN ORTODOKSISEN KAKKOSEN SUVUN KAKKOJEFF-SUKUNIMI VOITAISIIN SELITTÄÄ MYÖS ETUNIMILÄHTÖISESTI. NIIN TAI NÄIN ME KAIKKI OLEMME VERIPERIMÄLTÄMME KAKKOSEN SUKUA JA HEIMOA.

SUVUN MERKITYS ON VÄHENTYNYT SUOMALAISESSA YHTEISKUNNASSA PERHEEN MERKITYKSEN KOROSTUESSA, MUTTA PERHEEN MERKITYKSEN KOROSTUMISTA EI VOIDA YHDISTÄÄ YLEISEKSI LÄNSIMAISEN YHTEISKUNNAN PIIRTEEKSI TAI TEOLLISTUMISEN YLEISEKSI SEURAAMUKSEKSI. Sukulaisuus saa erilaisia muotoja ja merkityksiä jo yksistään Euroopan sisällä. Suomessa perheen merkityksen korostuminen liittyy hyvinvointivaltion kehitykseen. Aineellisen ja sosiaalisen perusturvan takaaja ei ole enää suku vaan valtio erilaisten sosiaalipalvelujen muodossa. Tämä on tärkeä seikka, sillä usein juuri niissä valtioissa, joissa valtiojohtoista sosiaaliturvajärjestelmää ei esiinny, suku on yhä perustarpeiden ja -oikeuksien tyydyttäjänä. Suku voikin toimia juridisena yhteisönä, joka takaa tai pyrkii takamaan oikeusturvan toteutumisen. Lisäksi sukulaisuus, polveutuminen ja avioliitot muodostavat tärkeän taloudellisen voimavaran. Edellä esitetystä seuraa, Että monissa yhteiskunnissa sukusiteiden ylläpito on elintärkeää yksilöiden hyvinvoinnin kannalta. Suku VOI OLLA kollektiivinen voima, joka takaa jäsenilleen sosiaalisen aseman. JA NÄINHÄN SE OLI MEILLÄKIN AIKAISEMMIN VANHASSA SUOMESSA.

Sukulaisuuden määrittelyt eroavat toisistaan huomattavasti eri yhteiskunnissa. Kyse on ennen kaikkea siitä, miten sosiaaliset ryhmät muotoutuvat, sillä voimme ajatella, että juuri sukulaisuus on sosiaalisten suhteiden perusnimittäjä. Tärkeä kysymys sukulaisuuden määrittelyssä liittyy kysymykseen verisukulaisuudesta. Onko verisukulaisuus kaikissa kulttuureissa sukulaisuuden perusmääre ja eroja luova voima, joka jakaa yksilöitä erilaisiin sosiaalisiin kategorioihin, kuten miehen ja vaimon sukulaisiin, tai siihen ryhmään ihmisiä, joiden katsotaan olevan sukua avioliiton kautta, tai niihin ihmisiin, joita ei pidetä sukulaisina?

Sukulaisuudessa on aina VARMUUDELLA kyse vanhempien ja lasten muodostamasta suhteesta. sukulaisuus liittyy aina vanhemmuuteen YLENEVÄSSÄ TAI ALENEVASSA POLVESSA. Erittäin yleinen tapa laskea sukulaisuus on ns. yksilinjainen tai -puolinen suvunlaskentatapa. Antropologisessa kirjallisuudessa tätä tapaa kutsutaan unilineaariseksi suvunlaskentamenetelmäksi ja kyseisiä sukuja linjasuvuiksi. Linjasuvut muodostavat puolestaan klaaneja, yhteisestä esi-isästä periytyviä laajoja sukulaisuusyksiköitä. SUKUKLAANIT OVAT ERITYISEN TUNNETTUJA SKOTLANNISSA JA IRLANNISSA.

Jos lähes 70% maailman kansoista on laskenut sukulaisensa perinteisesti joko isän tai äidinpuolelta, mikä on SITTEN OLLUT yksilinjaisen sukujohdon kulttuurisen suosion syy? Vastaus on yksinkertainen. Yksilinjaisten käytäntöjen vallitessa omaisuus, perinteisesti ESI-ISIEMME AIKAAN maana tai karjana, säilyI suvun hallussa. Omaisuuden perii vain tietty tarkoin määritelty ryhmä ihmisiä, toisin kuin esimerkiksi sellaisessa järjestelmässä joka on vallitseva NYKYÄÄN Suomessa ja MEILLÄ muualla Euroopassa. Suomalainen käytäntö on laskea sukulaiset sekä äidin ja isän puolelta, toisin sanoen kaksipuolisesti. Tällaista käytäntöä kutsutaan bilateraaliseksi suvunlaskentatavaksi. Bilateraalinen sukuryhmä ei ole sosiaalisesti ja biologisesti yhtä kiinteä ja selvärajainen kuin unilineaarinen ryhmä. Bilateraalinen suku kasvaa ja hajoaa jo muutamassa sukupolvessa sekä isän että äidin puolelta solmittujen avioliittojen seurauksena ja muuttuu identiteetiltään varsin epäyhtenäiseksi ja sosiaalisesti epämääräiseksi ryhmäksi ihmisiä, joilla ei välttämättä ole kovinkaan paljon yhteisiä tavoitteita sukulaisina. Lisäksi, toisin kuin linjasukujen keskuudessa, bilateraalinen eli kaksipuolinen suku ei voi käytännössä hallita omaisuutta kollektiivisesti tai toimia taloudellisena sukulaisuusyksikkönä, sillä sukuryhmä muuttaa koko ajan muotoaan ja sukulaisuuden rajat hämärtyvät varsin lyhyen ajan kuluessa, usein jo kahden sukupolven aikana.

Jos sukulaisuuteen liittyvät kulttuuriset luokitukset eroavat toisistaan on selvää, että sukulaisuuteen ja sukuun liittyvät kulttuuriset merkitykset eroavat myös toisistaan eri kulttuureissa. Pääsääntönä on, että sukulaisten asema saattaa määräytyä sukupolven, iän, sukupuolen, polveutumisen ja avioliiton kautta, mitään selvää ja yksiselitteistä ohjetta sukulaisuuden määreeksi on vaikea löytää. Lisättäköön kuitenkin, että antropologit ovat usein rajanneet terminologisiin eroihin perustuvat sukulaisjärjestelmät joukoksi ideaalityyppejä, joita tavataan maailman eri kolkilta. Järjestelmien erot liittyvät yleensä sisarus- ja serkku-kategorioiden ERILAISEEN määräytymiseen.

KAIKKI SUVUN JÄSENTEN SAAVUTUKSET JA HYVÄT TEOT OLIVAT MUINOIN KIETOUTUNEET OMAN SUVUN KUNNIAKSI, JOTA JOKAINEN KUNNIAKKAAN SUVUN JÄSEN KANTOI YLPEÄNÄ JA VARJELLEN. SUVUN JÄSENYYS ANTOI IHMISELLE HÄNEN INHIMILLISYYTENSÄ; IHMINEN HALUSI OLLA HYVÄ YHDYSSIDE SUVUN PITKÄSSÄ KETJUSSA, TURVATEN ESIVANHEMPIENSA PERINNÖN JA MUISTON SÄILYMISEN SEKÄ ANTAEN HYVÄT LÄHTÖKOHDAT JÄLKELÄISTENSÄ ELÄMÄÄN. HYVÄT TEOT VAHVISTIVAT VÄLEJÄ SEKÄ SUVUN ELÄVIIN ETTÄ MYÖS TUONPUOLEISIIN mANAN MAJALLE JO MENNEISIIN JÄSENIIN JA NE MYÖS TOIVAT SUVULLE ONNEA, HYVINVOINTIA JA LISÄÄ KUNNIAA.

ARVOISAT KUULIJAT HALUAN LOPUKSI MUISTUTTAA TEITÄ, ETTÄ MEILLÄKIN KAKKOSEN SUVUN JA HEIMON JÄSENINÄ ON SISÄLLEMME RAKENNETTU VERENPERIMÄN VELVOITE PITÄÄ ULJAANA YLHÄÄLLÄ KAKKOSEN SUVUN PERINTEEN JA KUNNIAN LIPPUA. TOIVOTAN TEILLE KAIKILLE MENESTYSTÄ TÄSSÄ HAASTEELLISESSA TEHTÄVÄSSÄ JA KAIKKEA MUUTA MENESTYSTÄ HENKILÖKOHTAISESSA ELÄMÄSSÄ.

KIITOKSIA KAIKILLE.